Joku saattaa ehkä muistaa, että joitakin vuosia sitten rahtasin tänne digitaalipianon Singaporesta edistämään mielenrauhani säilymistä. Muutama kuukausi sitten paikallinen kollegani mainitsi, että hänen kirkkomuusikkosetänsä oli aikeissa perustaa musiikkiopiston ja ehdotti pianon lahjoittamista koululle, kun lopullisesti poistuisin maasta.
Ajatus oli milestäni heti erinomainen. Timorilaiset pitävät todella paljon musiikista, ja lähes kaikki soittavat, laulavat ja tanssivat aina tilaisuuden tullen. Iltaisin kaupungilla kävellessä lähes joka pihalla on pieniä porukoita soittamssa kitaraa ja lauleskelemassa. Eikä musiikin taso suinkaan yleensä ole mitenkään kammottavan kehnoa, mutta toisinaan kuitenkin systemaattisen musiikkiopetuksen ja harjoituksen puutteen kyllä huomaa. Niinpä musiikkiopisto varmaankin sekä saavuuttaa suuren suosion että edistää paikallista kultturia - ja sointujen harmoniaa.
Koska päivät täällä tosiaan käyvät vähiin, yritin saada selvyyttä mahdollisimman pian, onko musiikkiopisto tulossa eli ei. Pieneksi järkytyksekseni sitten eilen iltapäivällä työkaverini ilmoitti, että minulle on järjestetty audienssi
piispan luona seuraavaksi aamuksi. Tänä aamuna sitten menin hieman hermostuneena korkea-arvoisen katolisen hengenmiehen residenssiin täysin itselleni epätyypillisesti jo yli 5 minuuttia ennen ilmoitettua aikaa.
No, piispa osoittautui loppujen lopuksi hyvin ystävällisksi eikä yhtään pelottavaksi. Kirkko tukee musiikkiopiston perustamista hyvin vahvasti, ja sovimme pianon siirtämisestä hiippakunnan hoviin ensi viikolla.
