Parempi myöhään: Osa IV+
Sain eilen käsiini Hesarin marraskuun kuukausiliitteen, jossa oli juttu blogeista. Vaikka olinkin verkkoiltalehdessä huomannut lukuisia juttuja Panu Rajalan ja Rosa Meriläisen verkkopäiväkirjoista, en tähän mennessä ollut vaivautunut sen kummemmin selvittämään, mikä tämä tämmöinen blogi oikeastaan on. Nyt kuitenkin huomaan, että tämä olisi ollut mitä kätevin viestintämuoto, joka minun olisi kannattanut ottaa käyttöön jo paljon aiemmin.
Edellisistä Timor-tarinoista on tosiaan kulunut jo kaksi vuotta, ja uusia kuviakaan en ole pannut esille yli vuoteen (valokuvia on kyllä koko leegio varastossa, joten ehkä niitä piankin saan esille). Vanhemmat valokuvat ja tarinat ovat edelleen täällä.
Tämä on tosiaan hyvin myöhäisherännäistä, sillä tarkoitukseni on jo maaliskuussa tulla täältä pois. Johan tässä onkin vierähtänyt yli kolme vuotta. Sinänsä myöhäinen aloitusajankohta on varmaan hyvä, että riski blogin lopahtamisesta kesken kaiken on tällä tavoin pienempi.
Tähän olisi kaiketi nyt tarkoitus kirjoittaa ajankohtaisia kuulumisia. Tulin viikko sitten lomalta Uudesta-Seelannista. Tässä on kuva Abel Tasman -kansallispuistossa olevasta saappaasta. Sitten vietimme itsenäisyyspäivää koko suomalaisyhteisön voimin Marimekko-värityksessä, Kaurismäen elokuvia katsellen ja kansallisruokaa (noutopizza) nauttien.
Sadekausi on alkanut, ja vuoristo on sen seurauksena taas muuttumassa punaruskeasta vihreäksi. Sähkötilanne on kuluneen vuoden aikana huonontunut, ja päivittäiset sähkökatkot ovat tulleet takaisin. Voimalaitoksella on kuulemma yksi generaattori rikki. Uusi saapui Dilin satamaan jo puoli vuotta sitten, mutta täälläpä ei olekaan tarpeeksi isoa nosturiautoa, jolla hökötys saataisiin siirrettyä paikalleen.
Muuten kehitys kyllä kulkee enimmäkseen eteenpäin. Vaikka ulkomaalaisten määrä onkin vähentynyt reippaasti, pelättyä palvelutason romahdusta ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Päinvastoin: kaupasta löytyy välillä (no ei nyt tietenkään aina) oikeaa, italialaista parmesaania. Uudesta-Seelannista palatessani koin suorastaan järkytyksen, sillä lentokentältä ottamassani taksissa oli toimiva ilmastointi, kuljettaja ei tupakoinut autossa, ei soittanut hevimusiikkia täysillä ja kaiken huipuksi tunsi kaupungin osoitteistoa!
No niin, eiköhän tässä ole riittämiin näin ensin alkuun.
Edellisistä Timor-tarinoista on tosiaan kulunut jo kaksi vuotta, ja uusia kuviakaan en ole pannut esille yli vuoteen (valokuvia on kyllä koko leegio varastossa, joten ehkä niitä piankin saan esille). Vanhemmat valokuvat ja tarinat ovat edelleen täällä.
Tämä on tosiaan hyvin myöhäisherännäistä, sillä tarkoitukseni on jo maaliskuussa tulla täältä pois. Johan tässä onkin vierähtänyt yli kolme vuotta. Sinänsä myöhäinen aloitusajankohta on varmaan hyvä, että riski blogin lopahtamisesta kesken kaiken on tällä tavoin pienempi.
Tähän olisi kaiketi nyt tarkoitus kirjoittaa ajankohtaisia kuulumisia. Tulin viikko sitten lomalta Uudesta-Seelannista. Tässä on kuva Abel Tasman -kansallispuistossa olevasta saappaasta. Sitten vietimme itsenäisyyspäivää koko suomalaisyhteisön voimin Marimekko-värityksessä, Kaurismäen elokuvia katsellen ja kansallisruokaa (noutopizza) nauttien.Sadekausi on alkanut, ja vuoristo on sen seurauksena taas muuttumassa punaruskeasta vihreäksi. Sähkötilanne on kuluneen vuoden aikana huonontunut, ja päivittäiset sähkökatkot ovat tulleet takaisin. Voimalaitoksella on kuulemma yksi generaattori rikki. Uusi saapui Dilin satamaan jo puoli vuotta sitten, mutta täälläpä ei olekaan tarpeeksi isoa nosturiautoa, jolla hökötys saataisiin siirrettyä paikalleen.
Muuten kehitys kyllä kulkee enimmäkseen eteenpäin. Vaikka ulkomaalaisten määrä onkin vähentynyt reippaasti, pelättyä palvelutason romahdusta ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Päinvastoin: kaupasta löytyy välillä (no ei nyt tietenkään aina) oikeaa, italialaista parmesaania. Uudesta-Seelannista palatessani koin suorastaan järkytyksen, sillä lentokentältä ottamassani taksissa oli toimiva ilmastointi, kuljettaja ei tupakoinut autossa, ei soittanut hevimusiikkia täysillä ja kaiken huipuksi tunsi kaupungin osoitteistoa!
No niin, eiköhän tässä ole riittämiin näin ensin alkuun.
Tags:
Hienoa kuulla taas sinusta, Janne! Timorissa siis kaikki ennallaan. Joko taksikuskit ovat sisäistäneet minkä takia siihen tien keskelle on maalattu sellainen valkoinen viiva? :) Kun nyt aloitit tämän blogin, niin et pääse helpolla. Haastan itseni lukemaan sitä säännöllisesti. ;)
Posted by
Anonyymi |
12/12/05 12:21
Se viivahan on siinä tähtäämistä varten, eli sen tulee osua mahdollisimman tarkoin liikkuvan ajoneuvon keskikohdalle.
Posted by
Janne |
12/12/05 13:08
Loistava kuulla sekä sinusta että Itä-Timorista! Itse koin myös että oman blogin pitäminen sielläoloni aikana oli sekä erinomainen viestintäkeino kotoväelle, että hyvä kanava päästää sitä kokemuksien höyryä vähän pihalle.
Sanoit että vietit itsenäisyyspäivää muiden suomalaisten kanssa? Onko siellä taas lisää finskejä? Niin, ja tuo selostus taksista oli kyllä aika uskomaton :). Tai, no, olin minä vissiin kerran taksissa jossa oli ilmastointi (välillä Dilin keskusta ja lentokenttä) mutta suharilla oli sentään myös ikkunat auki -- ja poppi soimassa.
-robinL
Posted by
Anonyymi |
12/12/05 18:51