Tarinoita Timorista

Olen asunut Suomessa jo kolme kuukautta, joista tosin kolme viikkoa olen ollut matkoilla. Nyt olen vihdoin saanut Itä-Timorin aikaisia valokuvia hieman järjestykseen, joten näihin tarinoihin tulee vähän täydennystä. Muuten tähän blogiin ei ole luvassa säännöllisiä päivityksiä, kun en kerran ole enää paikan päällä tilannetta havainnoimassa (nythän Itä-Timorin olot ovat aika epävakaat, vaikka tilanne onkin jo hieman rauhoittunut uuden pääministerin myötä). Saatan siitä huolimatta toisinaan raportoida tänne ajankohtaisia Timor-uutisia.

Lisäilen valokuvia menneistä tapahtumista niille kuuluvilla päivämäärillä sitä mukaa kun ehdin kirjoittaa, ja postitan tarinoihin linkit erikseen tuoreella päiväyksellä. Valokuvakansiot ilman selityksiä tai hyvin niukoin kommentein ovat osoitteessa http://www.iki.fi/janne.niemi/timor/.

Olen kuitenkin ajatellut jatkaa bloggaamista kaikista asioista ja vähän muistakin (vrt. Pico della Mirandola: de omnibus rebus et quibusdam aliis). Tähän tarkoitukseen olen avannut asiaan kuuluvan maailmoja syleilevästi otsikoidun blogin Itinera Mundi Mentisque, joskin valtaosa sen sisällöstä odottelee vielä siirtymistä päästäni bittivirtaan.

Posted by Janne at 09:41 | Permalink | Comments

On edelleen vaikea käsittää, kuinka vähän merkkejä tulevasta oli havaittavissa huhtikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Vaikka jännitys ilmassa olikin jonkin verran noussut tulossa olevien mielenosoitusten takia, tuskin olisin ottanut todesta, jos joku olisi yrittänyt väittää, että pian Dilissä ammutaan ihmisiä kadulla.

Oheiset kuvat ovat viimeiseltä päivältäni UNDP:n toimistolla
(21.4.), läksiäisistäni samalta päivältä sekä lentokentältä seuraavana aamuna. Kuten näkyy, ilmeet ovat varsin iloisia. Lisää kuvia samasta aiheesta täällä.

Posted by Janne at 09:00 | Permalink | Comments

Pääsiäisen vietto on alkanut täällä hyvin hiljaisissa merkeissä, niin kuin tietysti pitkänä perjantaina asiaan kuuluu. Onneksi minut on tänään kutsuttu illalliselle, sillä eilen en muistanut käydä kaupassa, ja tänään kaikki on tietysti kiinni. Muuten pyhät taitavat minun osaltani sujua sukelluksen ja rästissä olevien kurssitehtävien parissa.

Työpäiviä on jäljellä 2½, eli keskiviikkona lounasaikaan pitäisi homma olla hanskassa.

Posted by Janne at 08:19 | Permalink | Comments

Minulle on huomautettu kommentoinnin hankaluudesta ulkomaankielisellä puolella. Olin epähuomiossa unohtanut säätää asetuksia, mutta nyt pitäisi kommenttien lähettäminen olla sielläkin yksinkertaisempaa.

Posted by Janne at 08:13 | Permalink | Comments

Joku saattaa ehkä muistaa, että joitakin vuosia sitten rahtasin tänne digitaalipianon Singaporesta edistämään mielenrauhani säilymistä. Muutama kuukausi sitten paikallinen kollegani mainitsi, että hänen kirkkomuusikkosetänsä oli aikeissa perustaa musiikkiopiston ja ehdotti pianon lahjoittamista koululle, kun lopullisesti poistuisin maasta.

Ajatus oli milestäni heti erinomainen. Timorilaiset pitävät todella paljon musiikista, ja lähes kaikki soittavat, laulavat ja tanssivat aina tilaisuuden tullen. Iltaisin kaupungilla kävellessä lähes joka pihalla on pieniä porukoita soittamssa kitaraa ja lauleskelemassa. Eikä musiikin taso suinkaan yleensä ole mitenkään kammottavan kehnoa, mutta toisinaan kuitenkin systemaattisen musiikkiopetuksen ja harjoituksen puutteen kyllä huomaa. Niinpä musiikkiopisto varmaankin sekä saavuuttaa suuren suosion että edistää paikallista kultturia - ja sointujen harmoniaa.

Koska päivät täällä tosiaan käyvät vähiin, yritin saada selvyyttä mahdollisimman pian, onko musiikkiopisto tulossa eli ei. Pieneksi järkytyksekseni sitten eilen iltapäivällä työkaverini ilmoitti, että minulle on järjestetty audienssi piispan luona seuraavaksi aamuksi. Tänä aamuna sitten menin hieman hermostuneena korkea-arvoisen katolisen hengenmiehen residenssiin täysin itselleni epätyypillisesti jo yli 5 minuuttia ennen ilmoitettua aikaa.

No, piispa osoittautui loppujen lopuksi hyvin ystävällisksi eikä yhtään pelottavaksi. Kirkko tukee musiikkiopiston perustamista hyvin vahvasti, ja sovimme pianon siirtämisestä hiippakunnan hoviin ensi viikolla.

Posted by Janne at 12:02 | Permalink | Comments

Ensimmäiset 10 päivää Suomessa ovatkin kuluneet kiireisissä merkeissä. Luulin, että ehtisin laittaa tänne valokuvia arkistoista, mutta toistaiseksi ei ole ollut liiemmin aikaa. Tässä kuitenkin muutamia melko tuoreita kuvia.

Täällä kylmyydessä tämä tuulinekin uimaranta näyttää houkuttelevalta. Sitä paitsi vesi saakin mielellään olla vilvoittavaa.

Tämä taisi olla loppuiltapäivästä, jolloin lapset olivat jalkautuneet koulusta jalkapallokentälle.

Tässä tavarani odottamassa pakkausta. Nyt ne ovat luullakseni jossakin päin Intian valtamerta.

Suomi-vaikutelmiani ulkomaan kielellä blogissa http://dilidaysdecrease.blogspot.com/

Posted by Janne at 15:25 | Permalink | Comments

Kumpi lienee uskomattomampaa: että Itä-Timorin televisio lähettää jääkiekkoa vai että minä katson sitä? Joka tapauksessa kumpikin on todellisuudessa todistettavasti tapahtunut! Marja ja Carola olivat sunnuntaina ilmeisesti käyttäneet koko päivän selvittääkseen, miltä kanavalta Olympiafianaalin voisi nähdä. Kaikki kymmenet sateliittikanavat lähettivät vain jalkapalloa, mutta lopulta selvisi, että jääkiekko tuli ihan julkisen palvelun taajudelta.

Pienenä miinuksena tosin on pakko mainita, että lähetysteknikko ilmeisesti tulkitsi ottelun päättyneeksi ensimmäisen erän jälkeen (mikä lopputuloksen kannalta toki olisikin ollut suotavaa), ja vaihtoi Olympialähetyksen tilalle portugalilaisen ostoskanavan. Tämän jälkeen siirryimme seuraamaan YLE:n radioselostusta internetin välityksellä.

Selostuksesta päätellen koko loppuottelu oli alun alkaenkin silkkaa ajanhukkaa. Suomalaisilta kuulemma puuttui täysin motivaatio, mikä kyllä panee ihmettelemään, minkä hämmästyttävän ihmeen kautta joukkue oli ylipäätään selviytynyt finaaliin. Lisäksi punttisaliharjoittelu oli nähtävästi unohtunut koko vuodelta, sillä suomalaispelaajilla ei studioasiantuntijan mukaan ollut lainkaan voimaa sen paremmin luistella kuin pelata. TV-lähetyksen katkeaminen oli sikälikin harmillista, että minua olisi kovasti kiinnostanut nähdä kuinka pelaajaa "väkisin survoo kiekkoa vastustajan alueelle", mitä ilmeisesti tapahtui pelin kuluessa taajaan.

Posted by Janne at 12:09 | Permalink | Comments

Itä-Timorin UNDP:n webbisivut ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen http://tl.undp.org, mutta niitä on turha yrittää katsoa juuri nyt, koska tulva aiheutti ilkeän sähkökatkon tietokonekeskuksessa (vai mikä lienee "server room" suomeksi) , minkä vuoksi en myöskään ole lauantain jälkeen päässyt lukemaan työosoitteeseeni lähetettyjä sähköposteja (tällä on eittämättä hyvätkin puolensa...).

Eilen löysin kaupasta ihmeekseni Vaasan Pieni Pyöreä -näkkileipää. Ostin heti kaikki hyllyssä olleet kolme pakettia. Tällä tavoin ennalta totutellen tulevaan ruokavalion muutokseen lievittänen huomattavasti kulttuurišokkia.

Robin on näköjään raportoinut tilaisuuden, jossa olin paikalla, joskin vähäpätöisenä henkilönä en ole lähelläkään kuvan reunoja.

Posted by Janne at 15:02 | Permalink | Comments

Lähtövalmistelut ovat edenneet ennennäkemättömällä tavalla. Lennot on varattu maaliskuun 9. päiväksi, mutta huolintaliike kävi jo eilen pakkaamassa ja noutamassa huonekalut, kirjat ja muita tavaroita laivausta varten. Koskaan aiemmin en muista onnistuneeni järjestämään tällaisia toimia yli kolme viikkoa etukäteen! Nyt on talossa kyllä sitten aika tyhjää...

Huolimatta muuttokiireistä ja yhä kasvavasta työmäärästä, päätin aloittaa toisenkin blogin välttyäkseni paluun aiheuttamalta vakavalta kulttuurišokilta. Olen nyt sopinut lähteväni täältä hiukan alun perin suunnittelemaani aiemmin tullakseni sitten vielä kerran pariksi viikoksi takaisin huhtikuussa evästämään seuraajaani, joka ei ehdi tänne aikaisemmin.

Posted by Janne at 07:50 | Permalink | Comments

Eilenhän vietettiin kiinalaista uutta vuotta, jollei joku huomannut. Päivä oli lauantaiksi muutenkin melko vilkas. Kävin katsomassa, kuinka muutto edistyy, mutta todettuani, ettei minusta ole paikalla mitään hyötyä, päätin lähteä sukeltamaan. Koska viime päivät ovat olleet sateisia ja tuulisia, veden alla ei kauheasti näkynyt mitään. Reissun hämmästyttävin bongaus olikin ihka oikea turisti! Sass pitää matkapäiväkirjaansa täällä.

En olekaan tainnut aiemmin eksplisiittisesti mainita, että kolmen vuoden jatkuvan painostuksen seurauksena kävin sukelluskurrsin vihdoin heinäkuussa. En tosin ole enempää kuin noin kerran kuussa käynyt veden alla; osa kurssin käyneistä hurahtaa täysin eikä tee mitään muuta liikenevällä vähäisellä vapaa-ajallaan. Jos jotakuta kiinnostaa tulla tänne sukeltelemaan, niin lisätieton hakemisen voi aloittaa Timor Divers Networkin sivuilta. Yleisempään turismiin soveltuva tietolähde on maan virallinen Turismo de Timor-Leste sivusto.

Posted by Janne at 06:56 | Permalink | Comments

Täällä oli taas vaihteeksi maanjäristys viime yönä. Sen verran täristi, että heräsin, mutta tuollaisia nyt sattuu keskimäärin pari kertaa vuodessa. Richterin asteikolla voimakkuus oli aika kova (7.7), mutta ilmisesti järistys oli niin syvällä (340 km), että vaikutukset maan pinnalla jäivät vähäisiksi. Preliminary Earthquake Report kertoo lisää yksityiskohtia.

Posted by Janne at 05:47 | Permalink | Comments

Sadekausi on tänä vuonna sitkeä. Olisin lähtenyt kotiin jo monta tuntia sitten, mutta auto on pysäköity 100 metrin päähän eikä sade ota tauotakseen. Luultavasti tiellä on taas puoli metriä vettä.

YK-järjestöt muuttavat viikonloppuna uusiin (väliakaisiin) tiloihin. Pakkaaminen on kyllä vielä pahasti kesken - huomisesta taitaa olla tulossa kiireinen päivä. Muuton seurauksena kaikki tietoliikenneyhteydet katkeavat ainakin 4 päiväksi. Toivottavasti ilmastointilaitteet toimivat. Muuten kyllä siirrän toimiston rantakahvilaan.

Posted by Janne at 14:51 | Permalink | Comments

Itä-Timor on näköjään päässyt Suomenkin uutisiin, kun presidentti luovutti julmuusraportin YK:lle. Vaikka noita kauheuksia ei täällä enää jokapäiväisessä elämässä paljon sivutakaan, niin jäljet kyllä näkyvät esimerkiksi taiteessa. Kun lähtöpäiväni täältä lähestyy hyvää vauhtia (alle kaksi kuukautta jäljellä), olen alkanut katsella mm. maalauksia, joita voisi tuoda mukanaan muistutukseksi näistä yli kolmesta mielenkiintoisesta vuodesta. Valtaosa taulujen aiheista sivuaa väkivaltaa, ja vaikka taiteilijat epäilemättä ovat ladanneet niihin syvimmät tuntemuksensa, lopputulos on sen verran hätkähdyttävä, ettei sellaisia tauluja oikein mielellään joka pävä katselisi olohuoneen seinällä.

Posted by Janne at 12:32 | Permalink | Comments

Sadekausi on viime viikkoina näyttänyt oikean karvansa. Olenkin harkinnun veneen ostamista päästäkseni liikkumaan kaupungilla. Eilen sade sitten sai aikaan jonkin sortin oikosulun, joka jumitti toimiston satelliittin ja sitämyötä katkaisi yhteydet ulkomaailmaan. Sen sijaan että olisin hyödyntänyt tilaisuutta ja pysytellyt poissa tietotulvasta, hakeuduin tähän niinsanottuun internetkahvilaan.

Dili ei tässä suhteessa mitenkään poikkea muista viime aikoina vierailemistani kaupungeista. Nettikahviloita on jokapuolella, ja niiden varustelu ja mukavuus ovat ihan kohtuullisella tasolla. Sitä vaan en ymmärrä, mistä se "kahvila" siihen nimeen tulee. Tämänkin paikan nimi on Global Net Internet Cafe, mutta kahvia on turha yrittää tilata. Yleensäkin näissä nettikahviloiksi itseään nimittävissä paikoissa kahvitarjonta rajoittuu maksimissaan kolikkoautomaatista valuvaan, epämääräiseen, sekä värin että lämpötilan puolesta hailakkaan nesteeseen.

Oikeastaan minun piti kertoa eksoottisesta kala-ateriasta rantakojuista nautittuna, mutten muistanut ottaa mukaan aiheseen liittyviä valokuvia. Ehkä myöhemmin.

Posted by Janne at 04:06 | Permalink | Comments

Miten olisi seimi merinäköalalla? Seimikuvaelma, eli presepio, kuuluu katoliseen joulutraditioon yhtä kiinteästi kuin glögi ja piparit Suomessa. Ilman tällaista rakennelmaa ei yksikään itseään arvostama suco (kylä, tai kaupungissa hallinnollinen kaupunginosa) voi ryhtyä joulunviettoon. Tämän viikon Timor Sunissa kerrottiin, että viime vuonna oli joku jopa ulkoistanut seimensä rakennusfirmalle, mutta kokemus kuulemma ei ollut rohkaiseva, joten tänä vuonna on palattu omatoimisuuteen. Panostuksesta on luvassa huomattavaa glooriaa, sillä parhaat seimet palkitaan, ja kilpailun tuomarina toimiva korkea virkamies julkistaa voittajan heti joulun jälkeen.

Posted by Janne at 08:20 | Permalink | Comments

Tässä valmistautumassa illan urakkaan? Taitavat kyllä olla pikemminkin jouluvuohia.

Posted by Janne at 08:16 | Permalink | Comments

Dilissä on turha odotella valkeaa joulua (tänään lämpötila +32°C), mutta juhlan lähestymisestä ei silti voi mitenkään erehtyä. Perinteiseen tapaan ovat katukuvaan ilmestyneet seimikuvaelmat ja kaikenvärisin vilkkuvin valoin koristetut muovikuuset. Yleensä vaikutelmaa on vielä tehostettu usealla, samanaikaisesti soivalla, epävireisellä joululaulupiipittimellä.
Toimistossa on kovin tyhjää, sillä kerrankin kaikki ovat lähteneet töistä ajoissa. Riennän itsekin hieman erikoiseen joulunalustapahtumaan aivan kohta. Läntisen rantabulevardin (jonka nimi kai oikeasti on Avenida de Portugal) baariklassikko ja australialaisten rakennusurakoitsijoiden suosikkimenomesta Dili Club, on monen muun ravintolan tapaan saanut häädön, koska hallituksen mielestä merenranta soveltuu paremmin diplomaattien residenssien kuin näköalabaarien sijoituspaikaksi. Vuodenvaihteessa sulkeva klubi tarjoaa tänään kaikki juomat veloituksetta.

Viimeksi raportoimani terroristipidätys osoittautui aiheettomaksi, kuten mediakatsauksesta ilmenee.

Posted by Janne at 11:29 | Permalink | Comments

Joulu lähestyy vauhdilla, ja riisipuuroon tarvitaan kanelit. Siksi suuntasimme tänään vuoristoon Maubaran lähelle (noin 50 km Dilistä länteen), Senhor José Serran kahviplantaaseille, joissa kasvaa kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, kuten kanelia. Oikeastaan kyseessä ei ole mikään varsinainen viljelmä ollenkaan, vaan laaja metsikkö, jota Itä-Timorissa 50 vuotta asunut, aikanaan Portugalin armeijan mukana saapunut Serra hoitaa yhdessä 70 ottolapsensa ja näiden jälkeläisten kanssa. Kävin samassa paikassa myös pari vuotta sitten, ja tuosta retkestä on kuvakollaasi täällä.

Ananakset olivat viime aikoina täyttäneet metsät ja maat, ja niinpä Sr. Serra ei lainkaan suostunut kuuntelemaan vastalauseitamme, vaan antoi neljän hengen seurueellemme kotiinviemiseksi valtavan säkillisen hedelmiä (ks. viereinen kuva). Eipä ainakaan tarvitse nyt miettiä, mitä söisi iltapalaksi.

Maubara oli kuulemma eilen esillä TVTL:n uutislähetyksessä, koska siellä oli ilmeisesti juuri pidätetty lähistöllä pari vuotta piileskellyt al-qaidan terroristi. Odottelen mielenkiinnolla vahvistusta tiedolle; paikallisen lehdistön lähdekritiikki kun ei aina ole kovin huikean tiukkaa. Tiivistelmä paikallisten joukkotiedotusvälineiden uutisoinnista on muuten päivittäin luettavissa UNOTIL:n sivuilta.

Joulun tulosta muistuttaa myös seimikuvaelmien ilmestyminen joka puolelle kaupunkia. Rakennustyöt olivat tänään hyvässä vauhdissa, mutta palatessamme Dilissä satoi kaatamalla, joten en saanut valokuvattua rakentajia työn touhussa. Tuoreemman dokumentaation puutteessa voi katsoa valmiita seimiä vuodelta 2003.

Posted by Janne at 14:30 | Permalink | Comments

Nyt sattui kyllä yksi niitä viikkoja, jotka eivät näin retrospektissä ole lainkaan otollisia blogin aloittamiseen. Joku oli vaihteeksi sivuuttanut pääkonttorista tulleen toimenpidepyynnön sillä seurauksella, että meidän piti kahdessa päivässä muodostaa toimintastrategia seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi (no ei nyt ihan, mutta melkein). Oheisessa valokuvassa Abilio (vas.) ja Miwako-san nauttimassa tasapainoista ja ravitsevaa illallista maailmanjärjestön tarjoamassa, elegantissa miljöössä noin tunti sitten.

Koska minulta on viime päivinä useammassa sähköpostissa tiedusteltu, mitä aion Suomessa tehdä ja suunnittelenko asettuvani sinne pitkäksikin aikaa, niin vastattakoon nyt ainakin ensimmäiseen kysymykseen. Päällimmäisenä tarkoituksena olisi palata väitöskirjan pariin ja mieluiten myös saada se valmiiksi. Käydessäni Uuden-Seelannin hyytävässä kesässä rupesin kyllä uudelleen epäilemään, lieneekö muutto tuollaisille leveysasteille sittenkään kovin viisasta.

Posted by Janne at 15:14 | Permalink | Comments

Sain eilen käsiini Hesarin marraskuun kuukausiliitteen, jossa oli juttu blogeista. Vaikka olinkin verkkoiltalehdessä huomannut lukuisia juttuja Panu Rajalan ja Rosa Meriläisen verkkopäiväkirjoista, en tähän mennessä ollut vaivautunut sen kummemmin selvittämään, mikä tämä tämmöinen blogi oikeastaan on. Nyt kuitenkin huomaan, että tämä olisi ollut mitä kätevin viestintämuoto, joka minun olisi kannattanut ottaa käyttöön jo paljon aiemmin.

Edellisistä Timor-tarinoista on tosiaan kulunut jo kaksi vuotta, ja uusia kuviakaan en ole pannut esille yli vuoteen (valokuvia on kyllä koko leegio varastossa, joten ehkä niitä piankin saan esille). Vanhemmat valokuvat ja tarinat ovat edelleen täällä.

Tämä on tosiaan hyvin myöhäisherännäistä, sillä tarkoitukseni on jo maaliskuussa tulla täältä pois. Johan tässä onkin vierähtänyt yli kolme vuotta. Sinänsä myöhäinen aloitusajankohta on varmaan hyvä, että riski blogin lopahtamisesta kesken kaiken on tällä tavoin pienempi.

Tähän olisi kaiketi nyt tarkoitus kirjoittaa ajankohtaisia kuulumisia. Tulin viikko sitten lomalta Uudesta-Seelannista. Tässä on kuva Abel Tasman -kansallispuistossa olevasta saappaasta. Sitten vietimme itsenäisyyspäivää koko suomalaisyhteisön voimin Marimekko-värityksessä, Kaurismäen elokuvia katsellen ja kansallisruokaa (noutopizza) nauttien.

Sadekausi on alkanut, ja vuoristo on sen seurauksena taas muuttumassa punaruskeasta vihreäksi. Sähkötilanne on kuluneen vuoden aikana huonontunut, ja päivittäiset sähkökatkot ovat tulleet takaisin. Voimalaitoksella on kuulemma yksi generaattori rikki. Uusi saapui Dilin satamaan jo puoli vuotta sitten, mutta täälläpä ei olekaan tarpeeksi isoa nosturiautoa, jolla hökötys saataisiin siirrettyä paikalleen.

Muuten kehitys kyllä kulkee enimmäkseen eteenpäin. Vaikka ulkomaalaisten määrä onkin vähentynyt reippaasti, pelättyä palvelutason romahdusta ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Päinvastoin: kaupasta löytyy välillä (no ei nyt tietenkään aina) oikeaa, italialaista parmesaania. Uudesta-Seelannista palatessani koin suorastaan järkytyksen, sillä lentokentältä ottamassani taksissa oli toimiva ilmastointi, kuljettaja ei tupakoinut autossa, ei soittanut hevimusiikkia täysillä ja kaiken huipuksi tunsi kaupungin osoitteistoa!

No niin, eiköhän tässä ole riittämiin näin ensin alkuun.

Posted by Janne at 10:28 | Permalink | Comments